Tornatorille Kotka-Jukolassa mukanaolo on luonteva osa yhtiön vastuullista roolia suomalaisissa metsissä. Tornator on merkittävä maanomistaja Kotkan seudulla, ja suunnistus on monelle metsäammattilaiselle ja metsissä työskentelevälle tuttu harrastus.

– Suunnistus yhdistää metsän, liikunnan ja luonnonlukutaidon ainutlaatuisella tavalla. Se on kestävä ja luontoa kunnioittava liikuntamuoto, joka sopii hyvin Tornatorin arvoihin ja metsien pitkäjänteiseen hoitoon, Tornatorin joukkueiden kokoonpanija ja yhtiön talousjohtaja Antti Siirtola kertoo.

– Kotka-Jukolan 2026 slogan ”Elämää metsästä” korostaa Jukolan viestin ydintä – metsän ja suunnistuksen merkitystä fyysisenä, henkisenä ja yhteisöllisenä kokemuksena. Metsä ei ole vain kilpailupaikka, vaan se on elämää antava, kehittävä ja syvästi koettava ympäristö. Metsänomistajat, kuten Tornator, ovat Jukolalle erityisen tärkeä sidosryhmä; viestihän suunnistetaan osittain heidän metsissään. Tornatoria ja Kotka-Jukolaa yhdistää vahvasti myös vastuullisuus, joten on luontevaa saada juuri Tornator mukaan ankkuriosuuden osuusisännäksi, sanoo Kotka-Jukolan myyntipäällikkö Jyrki Metsola.

Kilpailuviikonloppuun Tornator osallistuu myös omilla joukkueillaan: yhtiöllä on mukana kaksi Jukola-joukkuetta sekä yksi Venlojen viestin joukkue. Osallistuminen tarjoaa henkilöstölle mahdollisuuden yhteiseen liikunnalliseen haasteeseen sekä elämykseen ainutlaatuisessa tapahtumassa.

Perjantaina 12.6. yhtiö on mukana Merikeskus Vellamossa järjestettävässä Metsä Areena -paneelikeskustelussa. Tornatorin esittelyteltta löytyy myös kisakeskuksen esittelyalueelta koko kisaviikonlopun ajan.

Lisätietoja:

Antti Siirtola, talous- ja rahoitusjohtaja, etunimi.sukunimi@tornator.fi, puh. 040 773 0975

Jyrki Metsola, Kotka-Jukolan myyntipäällikkö, etunimi.sukunimi@jukola.fi, puh. 040 042 7796

Artikkeli Tornator Oyj Kotka-Jukolan ankkuriosuuden osuusisäntänä julkaistiin ensimmäisen kerran Tornator.

Kun 3000 metrin estejuoksun Euroopan mestari Topi Raitanen kertoo lapsuutensa metsistä, hänen äänessään on samaa lämpöä kuin silloin, kun hän puhuu urheilu-uransa merkittävimmistä hetkistä. Metsät eivät olleet Raitasen suvulle vain maa alueita: ne olivat osa sukupolvien ketjua ja arjen työtä Karstulan maisemissa.

Kesäkuussa 2025 suvun metsätilat löysivät uuden omistajan, kun metsätilakaupat tehtiin Tornatorin kanssa. Päätös syntyi harkiten, yhdessä ja perheen arvoihin nojaten.

(juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Kuva: Topi Raitanen

Satojen vuosien historia metsän ja työn ympärillä

”Isäni suku on omistanut metsää ja peltoa Karstulan alueella jo useiden sukupolvien ajan”, kertoo Raitanen.

Aikoinaan suvun kantatila siirtyi eteenpäin perintönä tai jakautui pienemmiksi kokonaisuuksiksi, kun useampi perillinen halusi jatkaa maanviljelyä. 1960–70 lukujen taitteessa isän isovanhemmat lopettivat omistamansa tilan karjanpidon ja muuttivat kaupunkiin. Pellot jatkoivat elämäänsä sukulaisten hoidossa. Isoäidin puolelta metsät jaettiin 70-luvun lopulla isoäidin ja hänen veljensä kesken.

”Isoäiti ja isoisäni kuitenkin ostivat 1980-luvulla mummin Kanadassa asuvalta veljeltä hänen omistuksessaan olleet metsät. Näin metsäpinta-alaa kertyi yhteensä liki 100 hehtaarin verran”, Raitanen jatkaa.

Papan perintö oli aktiivisen metsänhoidon ja pitkän aikavälin ajattelun malli

Topin pappa teki työuransa metsäteollisuudessa puunhankinnan ja -korjuun esimiestehtävissä.

”Pappani oli henkeen ja vereen metsämies”, Raitanen muistelee ja jatkaa ”Miltei kaiken vapaa-aikansa hän halusi käyttää kohtuullisen ajomatkan päässä sijainneiden omien metsätilojen tarjoamissa metsätöissä joko pottiputken ja raivaussahan kanssa taimikoissa tai sitten tekemässä kasvatusmetsissä harvennushakkuita moottorisahan kanssa.”

Tilan päätehakkuuleimikot tehtiin kuitenkin aina pystykauppoina. Ja kun isovanhempien voimat iän myötä hiipuivat, töitä alettiin ostaa entistä enemmän ulkopuolisilta metsäpalvelujen tuottajilta. Silti perinne vastuullisesta ja aktiivisesta metsänhoidosta jäi perheeseen vahvasti elämään.

”Pappa oli henkeen ja vereen metsien hoitaja. Metsien hyvä kunto oli hänelle kunnia-asia,” Topi kertoo. ”Hän uskoi siihen, että pitkäjänteinen hoito hyödyttää kaikkia niin omistajaa, teollisuutta kuin koko kansantaloutta.”

Seuraava sukupolvi päätöksen edessä

Papan kuoleman jälkeen metsät jakautuivat useammalle omistajalle. Kun myös Topin isoäiti menehtyi, omistajia oli jo kuusi ja kolmessa eri sukupolvessa. Kukaan ei asunut tilojen lähellä, eikä aktiivisen metsänomistajan rooli ollut kenellekään realistinen. Lisäksi metsien markkina-arvon nousu vaikeutti ajatusta osuuksien lunastamisesta suvun sisällä. Myöskään yhteismetsä tai metsäyhtymä ei tuntunut toimivalta vaihtoehdolta omistajien erilaisten elämäntilanteiden ja tavoitteiden vuoksi.

”Emme myöskään halunneet, että joku meistä joutuisi ottamaan ison taloudellisen riskin lunastaakseen muut omistajat ulos,” Topi sanoo. Samaan aikaan pesän osakkaat kuitenkin halusivat, että perintömetsät säilyisivät hyvissä käsissä ja metsätalouskäytössä, mikä olisi ollut tärkeää myös papalle.

Oikea ostaja löytyi selkeyden, ammattitaidon ja luottamuksen perusteella

Suvun metsäasiantuntijana toiminut Topin isä kartoitti ostajaehdokkaita ja keräsi tarjoukset tila-arvion perusteella. Kiinnostusta löytyi runsaasti sekä yksityisiltä että instituutioilta. Tornator erottui joukosta alusta lähtien. ”Tornatorin kanssa yhteistyö oli suoraviivaista ja selkeää heti ensimmäisestä yhteydenotosta alkaen,” Topi kertoo. ”Saimme tietää, miten prosessi etenee, milloin maastokäynti tehdään ja milloin saamme sitovan tarjouksen. Muilla ostajilla aikataulut venyivät turhaan.”

Kauppa eteni sovitusti, ilman ylimääräisiä kuluja ja markkinatason mukaisella hinnalla. Yhtä tärkeäksi kuin hinta, nousi tunne siitä, että metsien hoito jatkuu vastuullisena, pitkäjänteisenä ja metsätalouskäytössä.

”Tiesimme, että metsät hoidetaan Tornatorilla hyvin. Se toi papan ja mummin metsien perineille jäsenille mielenrauhaa.”

”Toivon tarinamme auttavan muita samankaltaisessa tilanteessa olevia”

Raitasen perheelle metsätilojen myynti ei ollut vain taloudellinen ratkaisu. Se oli päätös luopua suvun pitkästä perinnöstä, mutta samalla päätös varmistaa metsille hyvä tulevaisuus. ”Moni perhe saattaa olla tässä samassa tilanteessa kuin meidän perheemme oli metsäperinnön äärellä. Siksi haluan jakaa tarinaamme”, Topi sanoo lopuksi.

Kuka hän on?
Topi Raitanen

• 3000 metrin estejuoksun Euroopan mestari
• Alun perin Tuusulasta ja nyt Oulusta kotoisin oleva entinen metsänomistaja
• Myi sukunsa kolme metsätilaa Karstulasta Tornatorille kesäkuussa 2025
• Omisti osan tiloista isoisältään saamansa perinnön kautta ja oli myös isoäitinsä kuolinpesän osakas

Artikkeli Halusimme metsille hyvän tulevaisuuden julkaistiin ensimmäisen kerran Tornator.

FSC (Forest Stewardship Council®) on kansainvälinen, vapaaehtoinen sertifiointijärjestelmä, joka määrittää, miten metsää hoidetaan ja hyödynnetään vastuullisesti huomioiden luonto, ihmiset ja talous.  Sertifiointi ei siis tarkoita samaa kuin suojelualueen perustaminen.

Sertifikaatin noudattaminen perustuu FSC-standardiin, jossa on listattu tarkemmat periaatteet ja niiden indikaattorit, joita organisaation on noudatettava osoittaakseen hoitavansa metsiään FSC:n periaatteiden mukaisesti.

Metsänomistaja voi hakea sertifikaattia omasta tahdostaan. Puuta ostavat tahot voivat edellyttää sertifiointia, joten se on monellakin tapaa fiksu valinta talousmetsänomistajille. 

Tornator sai FSC-sertifikaatin käyttöönsä Suomessa vuonna 2014. FSC:n lisäksi Tornator noudattaa PEFC-sertifikaattia. Tornatorin metsät ovat 100 % kaksoissertifioituja.  

Fakta! Suomen metsistä on FSC-sertifioitu noin 12 % eli 2,5 miljoonaa hehtaaria. Noin kolmannes kaikesta FSC-sertifioidusta metsäalasta on Tornatorin omistuksessa.  

FSC-sertifiointi on keskeinen osa Tornatorin vastuullisuusstrategiaa. Sertifiointi tukee kokonaisvastuullisuustavoitteitamme, auttaa varmistamaan puun pitkäjänteisen saatavuuden sekä metsien arvon säilymisen myös tuleville sukupolville.    

Miten FSC:n valvonta ja auditointi toimivat?  

FSC-sertifiointi ei perustu omaan ilmoitukseen, vaan riippumattomaan valvontaan:  

• Sertifikaatin toteutumista tarkastetaan vuosittaisilla ulkoisilla auditoinneilla, jotka tekee riippumaton, akkreditoitu arvioija.  
• Auditoinneissa käydään läpi metsänhoidon käytännöt, dokumentaatio, kartta-aineistot ja maastokohteet.  Auditoija arvioi näiden perusteella otantaperusteisesti, kuinka hyvin organisaatio noudattaa FSC-standardin vaatimuksia.
• Mahdolliset poikkeamat kirjataan ja ne on korjattava määräajassa, jotta sertifikaatti säilyy.  
• FSC-standardi uudistuu säännöllisesti, ja metsänomistajan on päivitettävä toimintatapojaan uusien vaatimusten mukaisesti.  
• Tornatorin vuoden 2024 auditoinnissa ei todettu yhtään vakavaa poikkeamaa, mikä osoittaa sertifioinnin vaatimusten systemaattista toteutumista.  

Valvonta tekee FSC:stä luotettavan: se ei ole julistus, vaan jatkuva prosessi, jossa toiminnan on täytettävä riippumattomasti todistetut kriteerit.  

Mitä FSC edellyttää?  

1. Ekologiset vaatimukset

FSC määrittää selkeät reunaehdot sille, miten metsää voidaan käyttää niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy:  

• arvokkaiden elinympäristöjen ja avainbiotooppien suojelu  
• lahopuun säästäminen ja lisääminen  
• vesistöjen suojavyöhykkeet ja vesiensuojelu  
• uhanalaisten lajien elinympäristöjen ja lintujen pesimäajan tarkempi huomiointi   
• kemikaalien käytön rajoitukset  
• monimuotoisuutta tukevat rakennepiirteet talousmetsissä  

FSC on siis tapa turvata luontoa myös siellä, missä metsää käytetään taloudellisesti.  

2. Sosiaaliset vaatimukset

FSC on poikkeuksellisen laaja sertifikaatti, sillä se ei keskity vain ekologisiin asioihin. Se sisältää vahvat sosiaaliset kriteerit:  

• työntekijöiden turvallisuus ja työnantajavelvoitteiden noudattaminen
• tilaajavastuun noudattaminen 
• paikallisyhteisöjen ja maanomistajien oikeudet  
• saamelaisten ja alkuperäiskansojen oikeuksien kunnioittaminen  
• avoin vuorovaikutus ja palautekanavat metsätaloustoimista  

Tämä tekee FSC:stä aidosti kokonaisvaltaisen vastuullisuusjärjestelmän.  

3. Lakisääteisten velvoitteiden noudattaminen 

Sertifiointi edellyttää, että metsänhoito on suunnitelmallista ja läpinäkyvää:  

• pitkän aikavälin metsäsuunnittelu  
• dokumentoidut hakkuut ja hoitotoimet  
• riippumattomat auditoinnit ja jatkuva parantaminen  
• vastuulliset korjuu- ja kuljetusprosessit  

 4. Jäljitettävyys koko tuotantoketjussa  

FSC-logon käyttäminen puutuotteessa edellyttää aina myös:  

• FSC Chain of Custody -sertifiointia  
• jokaisen yrityksen sertifiointia metsästä tuotteeseen  
• puun alkuperän varmistettavuutta koko ketjun läpi  

Näin asiakas voi luottaa siihen, että FSC-tuote on aidosti vastuullinen alusta loppuun.  

FSC ohjaa metsätaloutta kestävään suuntaan

FSC yhdistää ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset näkökulmat yhdeksi sertifikaatiksi, joka varmistaa, että metsä perustetaan, hoidetaan ja uudistetaan vastuullisesti ja läpinäkyvästi.  

Tornatorille FSC on keskeinen keino toteuttaa vastuullista metsätaloutta laajassa mittakaavassa.  

Lisenssikoodi: FSC-C123368

Artikkeli Mitä FSC®-sertifiointi tarkoittaa?   julkaistiin ensimmäisen kerran Tornator.

Ennen monimuotoisuusohjelmaa suunnittelijan katse kohdistui hakkuumahdollisuuksiin, mutta ohjelman myötä tilanne on muuttunut. Tänä päivänä työssä konkretisoituu, että metsien taloudellinen käyttö ja monimuotoisuuden vahvistaminen eivät ole toisistaan irrallisia, vaan nivoutuvat toisiinsa jo suunnitteluvaiheessa.

Kohteissa runsauden pulaa

Monimuotoisuusohjelman puitteissa ennallistettavat kohteet ovat usein metsittyneitä avosoita, paahdeympäristöjä, purouomia ja lähteitä. Tornatorin metsäsuunnittelijat Piia Ivakko, Anssi Hiltunen ja Noora Nevalainen kertovat, että sopivia kohteita on runsaasti. Suunnittelijan tehtävä on tunnistaa ja esittää parhaat ja vaikuttavimmat kokonaisuudet luonnonhoidonasiantuntija Rauli Perkiölle.

Suunnittelijan työ alkaa koneen äärellä karttoihin, ilmakuviin ja paikkatietoon perehtyen. Tärkeä osa työtä on jalkautuminen maastoon. Suunnittelijat kertovat, että nykyisin soiden kaltaiset suuremmat kohteet hahmottuvat jo tietokoneen näytöltä, kun taas purot, lähteet ja muut pienemmät kohteet tunnistetaan maastokäynneillä.

– Helposti ajatellaan, että tähän tarvitaan erityistaitoja, mutta ei tämä ole sen kummoisempaa kuin päivittäinen työ. Kun liikkuu maastossa ja tuntee alueensa, kohteita alkaa löytyä, Ivakko sanoo.

Hiltunen täydentää ajattelun muutosta:

– Tässä on oppinut katsomaan, mitä kohde voisi olla. Kun tulee kohteen viereen, syttyy lamppu päässä ja osaa hahmottaa, mitä siinä olisi tehtävissä – ja mitä kannattaa jättää tekemättä.

Tornatorin metsäsuunnittelijat Anssi Hiltunen, Piia Ivakko ja Noora Nevalainen tunnistavat työssään metsänhoitokohteiden lisäksi myös potentiaalisia aktiivisen luonnonhoidon ja ennallistamisen kohteita.

Ohjelma näkyy konkreettisissa ratkaisuissa

Pitkään Tornatorilla työskennelleet Ivakko ja Hiltunen kertovat, että monet nyt aktiivisen luonnonhoidon ja ennallistamisen kohteiksi valikoituvat alueet jäivät aiemmin sivuun. Niillä ei nähty liiketoiminnallista potentiaalia, eikä niille siksi tehty juuri mitään.

Ivakko kertoo esimerkin vanhasta, pirstaleisesta metsätilasta, jossa oli heikkokasvuisia soita ja pieniä lampia.

– Tutustuin alueeseen, kun aloitin Tornatorissa. Siellä ei ollut puuta, mitä hakata, eikä se oikein kasvanutkaan. Ajattelin silloin, että tälle ei kannata tehdä mitään.

Vuosia myöhemmin sama alue nousi uudelleen työlistalle – ja silloin tilanne oli toinen.

– Monimuotoisuusohjelman myötä alueelle olikin tehtävissä paljon. Koko kokonaisuutta pystyttiin katsomaan uudella tavalla.

Hiltunen kuvaa vastaavaa hetkeä leimikonsuunnittelun arjessa. Maastossa voi käydä ilmi, että ojitus on niin huonossa kunnossa, että sen kunnostaminen ei olisi taloudellisesti järkevää.

– Silloin pohditaan, voisiko ennallistaminen olla vaihtoehto. Kun Raulilta tulee vihreää valoa, tehdään leimikonsuunnittelu ennallistamisen näkökulmasta.

Uusi katse kehittyy nopeasti

Noora Nevalainen on aloittanut suunnittelijana aikana, jolloin luonnonhoitokohteiden tunnistaminen oli jo kiinteä osa työtä. Reilussa vuodessa katse on harjaantunut, ja mahdollisuuksia tunnistaa yhä useammin jo kartalta.

– Yksi kohde tulee mieleen, josta totesin heti, ettei se tule täyttämään puukauppasopimuksen piirteitä. Alue oli sen muotoinen ja oloinen, että esitin ennallistamista.

Rauli Perkiö teki kohteesta pintamallinnuksen, minkä jälkeen alueella käytiin maastossa.

– Maastokäynnillä löytyi vielä purouoma, ja kohde nostettiin toteutuslistalle. Lähellä on teeriä, ja uskon, että ne tulevat viihtymään suolla jatkossa, Nevalainen kertoo.

Muutos vaatii asennetta

Metsäalalla jatkuva muutos ja uuden oppiminen kuuluvat työn arkeen. Suuri katsantokannan muutos voisi herättää muutosvastarintaa, mutta Tornatorin suunnittelijatiimissä muutos on omaksuttu luontevasti. Matala organisaatio mahdollistaa ketterät ratkaisut, ja uusia toimintatapoja uskalletaan kokeilla.

– Koko ajan tulee lisää tietoa ja tapahtuu muutoksia. Paljon tiedetään, mutta paljon on myös sellaista, mikä vielä muuttuu. Mielen pitää pysyä vastaanottavaisena, Nevalainen sanoo.

Hiltunen korostaa kokemuksen ja asenteen merkitystä.

– Muutokset vaativat sopeutumista ja uusia peliliikkeitä. Kun suhtautuu niihin positiivisesti, oma työalue alkaa avautua ihan eri tavalla.

Muille suunnittelijoille ja kumppaneille tiimin viesti on yksinkertainen: lähtekää yhdessä metsään.

– Näitä asioita on paljon helpompi ja mielekkäämpi miettiä yhdessä kuin yksin.

Artikkeli Monimuotoisuutta myös suunnittelijan työnkuvaan julkaistiin ensimmäisen kerran Tornator.

Metsän- ja luonnonhoidon suunnittelun lisäksi metsäsuunnittelijan työhön kuuluu myös tiivis yhteistyö paikallisten sidosryhmien kanssa, kuten yhteydenpito tiekuntiin ja muihin toimijoihin. Suunnittelijan työ ulottuu kartalta maastoon ja edelleen ihmisten arkeen.

Suunnittelijalla on keskeinen rooli myös työn laadun varmistamisessa. Korjuun ja metsänhoidon laaduntarkkailu kuuluu suunnittelijan vastuulle, ja mahdolliset virheet huomataan usein ensimmäisenä kentällä. Samalla suunnittelija on Tornatorin kasvot paikallisesti: se, mitä tiloilla näkyy, viestii suoraan yhtiön tavasta toimia.

Päätöksiä, vastuuta ja jatkuvaa harkintaa

Työ vaatii kykyä tehdä päätöksiä ja viedä asioita eteenpäin myös epävarmuuden keskellä. Tornatorissa työskentelevän metsäsuunnittelija Anssi Hiltusen mukaan työssä on uskallettava ratkaista asioita, vaikka kaikki ei aina menisi täydellisesti.

– Hyvä päätöksentekokyky on oltava. Joskus osuu, joskus ei – mutta ei jäädä murehtimaan. Kokemus tuo varmuutta ja auttaa kehittämään toimintaa, Hiltunen sanoo.

Hiltusen työkaveri Piia Ivakko painottaa, että omassa työssä korostuvat määrätietoisuus ja kunnianhimo tehdä työnsä hyvin. Samalla jatkuva oppiminen on välttämätöntä.

– Metsäalalla ei olla koskaan valmiita. Maailma muuttuu, ilmasto muuttuu. Pitää yrittää olla matkassa mukana, Ivakko kuvaa.

Pitkän aikavälin työ palkitsee

Suunnittelijan työssä motivoi erityisesti oman työn tulosten näkeminen – vaikka vaikutukset näkyvät usein vasta vuosien päästä. Metsien kehitys, onnistuneet ratkaisut ja toimivat kokonaisuudet tekevät työstä merkityksellistä.

Myös oman osaamisen kehittyminen on vahva motivaattori.
– Kun katsoo, miten on toiminut 12 vuotta sitten, huomaa, ettei enää tekisi samalla tavalla. Ajattelu ja tekeminen menevät eteenpäin, Ivakko sanoo.

Työssä jaksamista tukee vahvasti myös työyhteisö. Huippu suunnitteluporukka ja hyvä yhteishenki mahdollistavat sen, että asioita voidaan pohtia yhdessä – ja tarvittaessa purkaa myös arjen kuormaa.

Ristipaineessa toimiminen on osa arkea

Haasteita tuo erityisesti toimiminen lähiympäristöissä, joissa naapurusto, mökkialueet ja ulkoilualueet asettavat reunaehtoja tekemiselle. Lisäksi kuumentunut metsäkeskustelu lisää ulkopuolista painetta ja virheettömyyden vaatimusta.

– Julkinen paine on kova, eikä virheille juuri anneta siimaa, Hiltunen toteaa.

Vaativassa toimintaympäristössä korostuu asenne. Nuorempaa metsäsuunnittelijasukupolvea edustavan Noora Nevalaisen mukaan juuri se auttaa jaksamaan.

– Lähdin alalle, koska haluan toimia metsätaloudessa niin hyvin kuin nykytiedon valossa voi toimia. Asenne on vahvuus, hän sanoo.

Kokemus, paikallistuntemus ja jatkuva oppiminen muodostavat suunnittelijan tärkeimmät työkalut – myös silloin, kun tavoitteena on edistää monimuotoisuutta osana arjen metsätaloustyötä.

Artikkeli Metsäsuunnittelija monen vastuun risteyksessä julkaistiin ensimmäisen kerran Tornator.

Vuosikertomus koostuu seuraavista osioista: Tornator vuonna 2025, strategiaa käsittelevä Tornatorin suunta, vastuullisuus, hallinnointi ja tilinpäätös. Raportti on laadittu Global Reporting Initiativen Universal Standards -vaatimuksiin viitaten. Raportti sisältää konsernin tuloslaskelman ja taseen, jotka noudattavat IFRS-standardin vaatimuksia. Vuosikertomus on julkaistu sekä suomeksi että englanniksi. 

Vuosikertomus 2025

Annual Report 2025

Lisätietoja: 

Antti Siirtola, CFO, puh.+358 40 773 0975, etunimi.sukunimi@tornator.fi

Tuija Luukkanen, yritysvastuupäällikkö, puh +358 40 502 9062, etunimi.sukunimi@tornator.fi

Artikkeli Tornatorin vuosikertomus 2025 on julkaistu julkaistiin ensimmäisen kerran Tornator.

Nykyisin etenkin puuntuotannollisesti heikkoja ojitusalueita pyritään palauttamaan ennallistamalla eli tukkimalla ja patoamalla ojia sekä palauttamalla veden kulku luontaisille reiteilleen. 

Soiden ennallistamiseen liittyen esille nousee usein kolme hyvää kysymystä: 

• Miksi soita ennallistetaan? 
• Miksi ojat täytetään, eikö riittäisi, että padotaan sen pää? 
• Miksi ei anneta ojien kasvaa umpeen itsekseen? 

Tässä blogissa vastaamme näihin kysymyksiin Tornatorin luonnonhoidon asiantuntija Rauli Perkiön avustuksella.

Miksi soita ennallistetaan? 

Ojittamisen myötä luonnontilaisille soille tyypilliset lajit ovat vähentyneet tai uhanalaistuneet. Lisäksi ojitetuilta soilta päätyy vesistöihin typpeä, fosforia ja orgaanista ainesta, jotka edistävät rehevöitymistä ja voivat heikentää vesien laatua. Vaikutukset vaihtelevat suotyypin, alueen ja ojituksen toteutuksen mukaan. 

Ennallistamisen tavoitteena on palauttaa suon luontainen vesitalous ja virtaussuunnat, jotta vesi kulkee jälleen luonnollisia reittejään. Ennallistamisen myötä suolle palautuu sille tyypillistä luontaista lajistoa, ja samalla lähivesistöjen kuormitus vähenee. 

Käytännössä tämä tarkoittaa ojien tukkimista ja padottamista koko suoaltaan laajuudelta sekä vesien ohjaamista niin, että suon vesitalous ja luonnon oma toipuminen pääsevät käyntiin. 

Aivan jokaista ojaa ei kuitenkaan ole tarpeen tukkia ja padota koko matkaltaan. Niillä ojilla, jotka eivät juurikaan vaikuta vedenpinnan tasoon tai ohjaa vesiä vääriin suuntiin, voidaan käyttää kevyempiä ratkaisuja tai ne voidaan joskus jättää kokonaan ilman ennallistamistoimia.

“Tarkoituksenmukaiset toimenpiteet vedenpinnan nostamiseksi ovat tärkein osa suon ennallistamista. Ojia ei tukita tai käsitellä siksi että ne on kaivettu, vaan toimenpiteet valitaan ja kohdennetaan lopputuloksen kannalta parhaimmilla menetelmillä”, Rauli Perkiö summaa.

On kuitenkin hyvä huomioida, että yksikin ennallistettu oja voi muuttaa vesien virtauksia: ojitettuna kuiva oja voi ennallistamisen jälkeen olla paikoin hyvinkin märkä. Esimerkiksi juuri tämän vuoksi soita ennallistetaan kokonaisuuksina, ei yksittäisinä ojina. Näin varmistetaan, että vesi leviää luonnollisesti koko suolle ja suon ekosysteemi pääsee palautumaan tasapainoisesti. 

“Vaikka kaikki onnistuisi täydellisesti, ennallistettu suo ei koskaan palaudu täysin ennalleen, mutta se on ekologisten tavoitteiden saavuttamiseksi riittävän lähellä alkuperäistä luonnontilaista suota”, sanoo Rauli Perkiö.

Miksi ojat täytetään, eikö riittäisi, että padotaan sen pää? 

Ennallistamisessa palautetaan suon luonnollinen vedenpinnan taso ja vesien kulkusuunta. Tämä onnistuu vain, kun ojat tukitaan ja padotaan kattavasti, ei vain ojan päästä. 

Jos pato tehdään vain ojan päähän, sen vaikutusalue jää pieneksi. Suokin on pinnanmuodoiltaan aina kalteva, joten vettä kertyy ja poistuu eri kohdista eri tavoin. Yhden padon vedenpintaa nostava vaikutus häviää hyvin nopeasti suon ylemmiltä osilta. 

Kun koko ojaverkosto tukitaan, vesi pääsee leviämään luonnollisesti koko suolle. Vasta silloin suon kasvillisuus – erityisesti rahkasammalet – voivat palata ja alkaa muodostaa uutta turvetta. 

Suomessa on sekä puustoisia suometsiä että lähes puuttomia avosoita  

• Soiden kokonaispinta-ala on noin 9,1 miljoonaa ha 
• Ojittamatonta suota noin 4,2 miljoonaa ha  
• Metsäojitettuja turvemaita noin 4,9 miljoonaa ha  
• Maatalouskäyttöön ojitettuja soita noin 0,3 miljoonaa ha  
• Lisäksi turvetuotannossa on ollut noin 90 000 ha.  
• Kaikkiaan suota on raivattu viljelykäyttöön arviolta 700 000–1 000 000 ha, joista osa on sittemmin metsittynyt tai muuttunut kivennäismaapelloiksi.  
• Suot ovat Suomessa merkittävä osa luonnon monimuotoisuutta ja hiilivarastoa.  

  Tietolähde: Soiden käyttö Suomessa – Suoseura – Finnish Peatland Society

Miksi ei vain anneta ojien kasvaa umpeen itsekseen? 

Voisi ajatella, että aika tekee tehtävänsä: ojaverkosto sammaloituu ja täyttyy, ja suo palautuu luonnontilaan itsestään. 

Todellisuudessa rahkasammal ojassa hidastaa veden virtausta, mutta ei pidätä vettä kuten tiivis turvekerros. Vesi kulkee edelleen ojaa pitkin ja kuivattaa suota, vaikka oja näyttäisi tukkeutuneelta. Suon vesitalous pysyy siis muuttuneena, eikä kasvilajisto laajasti katsoen palaudu ennalleen, vaikka puuston kasvu taantuukin jo ojan umpeen kasvun alkuvaiheessa.

Lisäksi ojaverkosto, vaikka osin tukkeutunutkin, ohjaa vesiä edelleen ojituksen mukaisesti, ei luonnollisiin painanteisiin ja virtausuomiin. Tällöin vedenpinta vaihtelee epätasaisesti: osa suosta pysyy kuivana, osa taas vettyy liikaa. 

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö niin sanotulla passiivisella ennallistamisella olisi paikkansa.  Passiivinen ennallistaminen on yksi suometsien hoidon keinoista, jota käytetään silloin kun metsän kasvatus suolla ei ole kannattavaa, ja ennallistaminen ei ole syystä tai toisesta mahdollista tai järkevää. Passiivinen ennallistaminen on kuitenkin hidasta ja vaikutuksiltaan huomattavasti rajallisempaa kuin aktiivinen ennallistaminen, jossa suon vesitalous palautetaan hallitusti ja kokonaisuutena. 

Aktiivista soiden ennallistamista Tornatorin mailla 

Tornatorissa aktiivisten ennallistamistoimien painopiste on kohteissa, joissa onnistumisen todennäköisyys on korkea ja vaikutukset vesistöihin ja monimuotoisuuteen merkittävät. 

Tornatorin monimuotoisuusohjelman yhtenä tavoitteena on toimivien, elinvoimaisten ja laajojen suokokonaisuuksien ennallistaminen, joissa vedenpinta, kasvillisuus ja lajisto palautuvat lähemmäs luonnontilaa.

Soiden ennallistamisella voi olla useitakin tavoitteita, johon vaikuttavat monet tekijät kuten soiden kasvupaikat, maanomistus, vesiensuojelu ja metsänomistajan tavoitteet.

“Tornatorilla tärkeimpiä kriteerejä ennallistamiskohteille ovat mm. yhtenäiset, laajat kokonaisuudet heikosti puuta tuottavilla soilla, positiiviset vesiensuojeluvaikutukset, korkea todennäköisyys päästä ekologisesti hyvää lopputulokseen. Toki ennallistamisella ei aiheuteta negatiivisia vaikutuksia ympäröiviin kasvatusmetsiin tai infrastruktuuriin”, kiteyttää Rauli Perkiö.

Artikkeli Soiden ennallistaminen – kolme hyvää kysymystä  julkaistiin ensimmäisen kerran Tornator.

Kartoituksen toteutus ja tulokset

Kovakuoriaispyynnit tehtiin heti paahdeympäristön ennallistamispolton sammuttamisen jälkeen, jolloin pyydykset asennettiin kulotetulle kohteelle. Pyydykset olivat maastossa kahden kuukauden ajan. Kartoituksessa selvitettiin sekä palaneissa puissa että maaperässä elävää lajistoa.

Alueelta havaittiin yhteensä 368 kovakuoriaislajia. Kovakuoriaisten lisäksi näytteistä
tunnistettiin myös kuusi latikkalajia ja muutamia muita ludelajeja.

Uhanalaisia lajeja löytyi yhteensä kolme: erittäin uhanalainen kyyröslude(Pygolampis bidentata) sekä vaarantuneeksi luokitellut lounalantiainen(Calamosternus granarius) ja teretylppö (Teretrius fabricii). Teretylppö tavattiin nyt ensimmäisen kerran luonnonympäristöstä Suomessa. Kaikki aiemmat yksilöt on löydetty vanhoista hirsirakennuksista.

Kartoituksessa havaittiin myös kolme silmälläpidettävää lajia: palosysikiitäjäinen (Pterostichus quadrifoveolatus), piilopääaatukainen (Phytobaenus amabilis) ja savuhärö (Cryptolestes weisei).

Muita merkittäviä havaintoja olivat Suomen 3. löytö balkaninlatikasta(Aradus montandoni) sekä ristisieniäisen(Mycetina cruciata) Suomen 4. löytöpaikka. Vinhakiitäjäisestä (Trachypachus zetterstedtii) on hyvin vähän tuoreita havaintoja Etelä-Suomesta.

”Huuhanranta on osoittautunut lajistollisesti erittäin mielenkiintoiseksi kohteeksi. ennallistamispolttojen seurauksena on syntynyt merkittävä määrä uusia elinympäristöjä lämpöä ja paahteisuutta vaativille harvinaisille kovakuoriaislajeille”, toteaa kartoituksen tehnyt kovakuoriaistutkija Petri Martikainen.

Merkitys ja jatko

Polton epätasainen jälki näyttää luoneen monipuolisia pienelinympäristöjä, mikä on hyönteislajiston kannalta suotuisaa. Tämänvuotiselta alalta saatiin yli sata lajia enemmän kuin vuoden 2024 poltolta, mikä kertoo palojäljen ja säästöpuuvalikoiman merkityksestä lajiston monimuotoisuudelle.

”Huuhanrannan kartoitukset paljastavat, kuinka toistuvat kulotukset ja palon vaihteleva voimakkuus rakentavat monimuotoisuutta. Vastaavia tuloksia voidaan saavuttaa luonnonhoitotoimilla myös muissa elinympäristöissä ja pitkäjänteinen seuranta tekee vaikutuksista näkyviä”, korostaa ympäristöpäällikkö Heikki Myöhänen Tornatorista.

Huuhanrannan lajimäärä on kartoitusten (2023–2025) myötä kasvanut jo yli 600 kovakuoriaislajiin. Uhanalaisia lajeja on kertynyt yhteensä 4 ja silmälläpidettäviä 6. Lisäksi havaintoja harvinaisista ja leviämässä olevista lajeista on kymmeniä.

Ristisieniäinen (Mycetina cruciata)
Kuva: Petri Martikainen

Balkaninlatikka (Aradus montandoni)
Kuva: Petri Martikainen

Lisätiedot:
Heikki Myöhänen, ympäristöpäällikkö, Tornator Oyj, puh. 050 441 2253, etunimi.sukunimi@tornator.fi

Petri Martikainen, MMT, puh. 050 372 1529

Aikaisemmat tiedotteet paahdeympäristöaiheista

Artikkeli Kovakuoriaiskartoitus paljasti harvinaisuuksia Ruokolahden Huuhanrannassa julkaistiin ensimmäisen kerran Tornator.

Imatran Urheilijat on tunnettu monipuolisesta lajikirjostaan, aktiivisesta junioritoiminnastaan sekä roolistaan menestyneiden huippu-urheilijoiden kasvattajana. Tornator haluaa olla mukana tukemassa tätä arvokasta työtä ja luomassa mahdollisuuksia nuorille harrastaa ja kehittyä.

”Meille on tärkeää olla mukana rakentamassa hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä yhtiömme kotipaikkakunnalla. Yhteistyö Imatran Urheilijoiden kanssa on luonteva tapa tukea paikallista urheilua ja sen positiivisia vaikutuksia etenkin nuorten arjessa”, kertoo Henrik Nieminen Tornatorista.

’’Näemme Tornatorin kaltaiset yhteistyökumppanit seuramme menestykselle ja kehitykselle elintärkeänä. Imatran Urheilijat menestyvänä monilajiseurana tarvitsee paikallisia menestyviä ja valtakunnallisesti merkittäviä tukijoita. Haluamme olla luomassa hyvän tulevaisuuden tekoja urheilun kautta yhdessä Tornatorin kanssa’’, kiteyttää Imatran Urheilijoiden puheenjohtaja Petri Siitonen.

Yhteistyö tuo mukanaan näkyvyyttä tapahtumissa ja mahdollisuuksia yhteisiin projekteihin, jotka tuovat liikunnan iloa ja tukevat aktiivista elämäntapaa sekä paikallista hyvinvointia.

Lisätiedot:

Henrik Nieminen, Tornator Oyj, etunimi.sukunimi@tornator.fi, puh. 040 869 7613
Petri Siitonen, Imatran Urheilijat, puh. 040 707 3805

Artikkeli Tornator aloittaa pääyhteistyökumppanuuden Imatran Urheilijoiden kanssa julkaistiin ensimmäisen kerran Tornator.

Tornator on katkaissut yhteistyön artikkelissa mainitun urakointiyhtiön taustahenkilöiden kanssa vuonna 2024 sisäisten selvitysten ja viranomaistietojen perusteella. Tornator on tehnyt tiivistä yhteistyötä asiaa tutkivien viranomaistahojen kanssa.

”Yrityksemme toiminta perustuu vastuullisen liiketoiminnan periaatteisiin, joissa urakoitsijamme sitoutuvat noudattamaan Suomen lainsäädäntöä sekä Tornatorin eettisiä ohjeita. Työntekijöiden oikeudet ja turvallisuus ovat meille ensisijaisen tärkeitä”, sanoo Tornatorin urakointipäällikkö Niklas Tavasti.

Tornator on jo aiemmin ryhtynyt toimiin alihankintaketjujen lyhentämiseksi ja valvonnan tehostamiseksi. Tiedostamme, että metsäalan laajuus ja hajanaisuus tuovat haasteita, joiden ratkaisemiseksi olemme ponnistelleet pitkäjänteisesti. Tornator on sitoutunut kestävään metsänhoitoon kaksoissertifioitujen metsiensä kautta.

Pidämme tärkeänä, että viranomaiset selvittävät tapauksen perinpohjaisesti ja epäluotettavat toimijat saatetaan vastuuseen. Jatkamme työtä sen varmistamiseksi, että Tornatorin metsäpalvelut toimivat läpinäkyvästi ja vastuullisesti.

Lisätietoja:

Urakointipäällikkö Niklas Tavasti, puh. 046 920 3894, etunimi.sukunimi@tornator.fi.

Artikkeli Tornator sitoutuu vastuullisuuteen ja viranomaisten tukemiseen ihmiskauppatutkinnassa julkaistiin ensimmäisen kerran Tornator.