Tornatorin metsissä puroja ja pieniä jokia on kunnostettu kalataloudellisten tavoitteiden edistämiseksi viimeisten neljän vuoden aikana yhteensä 25 kohteessa. Kunnostustyöt kuuluvat Tornatorin monimuotoisuusohjelman aktiivisiin elinympäristöjen parantamishankkeisiin. Valtaosa kunnostuksista on toteutettu käsityönä – purotalkoissa, joissa talkoolaiset palauttavat uomiin rakenteita, joita niistä on aikanaan poistettu.

Vuodesta 2025 alkaen purotalkoita on järjestetty yhdessä WWF Suomen kanssa osana isompaa yhteistyötä metsätalouden vesiensuojelun edistämiseksi. Yhteistyössä metsätaloudesta koituvia päästöjä vesistöihin hillitään koko valuma-aluetasolla. Kohteiden suunnittelusta ja toteutuksen ohjauksesta on vastannut WWF Suomen suojeluasiantuntija Manu Vihtonen.

Puroa ennallistetaan lähemmäksi sen monimuotoista luonnontilaa käsityönä Tornatorin ja WWF Suomen yhteisissä purotalkoissa. Kuva: Tornator

Miksi puroja kunnostetaan?

Suurin osa metsien puroista ja joista on historian varrella perattu kivi- ja puuaineksesta esimerkiksi puunuittoa varten. Kun uomasta on poistettu näitä luonnollisia rakennepiirteitä, virtavesien monimuotoisuus on heikentynyt – ja samalla monien lajien elinolosuhteet köyhtyneet.

Hyvä esimerkki tästä on nykyään erittäin uhanalaiseksi luokiteltu taimen. Se vaatii purojen ja jokien pohjassa sijaitsevaa puhdasta ja pientä luonnonkiveä sen kudun asettelupaikoiksi eli kutusoraikoiksi. Kudusta kuoriutuvat poikaset puolestaan hakeutuvat suojaan suurempien kivien väleihin. Näitä kivikoita kutsutaan poikaskivikoiksi. Luonnollisten kutusoraikoiden ja poikaskivikoiden katoaminen ihmistoiminnan myötä on ollut yksi lajin uhanalaistumiseen vaikuttava tekijä.

(Juttu jatkuu kuvien jälkeen)

Suojan tarjoamisen lisäksi kivillä ja uomaan kaatuneilla puilla on muitakin tärkeitä tehtäviä. Niiden pinnalle kasvaa leviä ja sammalia. Nämä ovat edellytys muun muassa monelle taimenen ravintonaan käyttämälle lajille. Puron viileä ja kostea pienilmasto ja siinä sijaitseva lahopuu on myös edellytys lukuisille kääville, jäkälille ja monelle muulle uhanalaistuneelle lajille. Rakenteet lisäävät myös uoman virtausvaihtelua ja parantavat veden hapekkuutta. Vedenpinnan yläpuolelle ulottuvat puut ja kivet tarjoavat levähdyspaikkoja esimerkiksi sudenkorennoille, helpottavat eläinten liikkumista uoman yli ja voivat talvisin vähentää uoman jäätymistä.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Luonnollinen tai ennallistettu uoma sisältää monipuolisesti erikokoista kivi- ja puuainesta sekä vaihtelevia virtaus- ja syvyysolosuhteita. Kuva: Tornator

Mitä purotalkoissa tapahtuu?

Purotalkoissa edellä kuvattuja virtavesien luonnollisia rakennepiirteitä pyritään palauttamaan. Tyypillisissä talkoissa uomaa lähimmän tien varteen tuodaan suuri kivikasa, jonka talkoolaiset tyhjentävät uomaan kantamalla kivet ennalta määritellyille paikoille ämpärillinen kerrallaan.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Paikoin talkoissa voidaan hyödyntää myös uomassa ja sen ympärillä jo valmiiksi olevaa materiaalia. Humukseen ja hienoainekseen hautautunutta kutusoraa puhdistetaan möyhentämällä sitä erinäisillä työkaluilla. Uoman reunoilta ja lähiympäristöstä etsitään lahopuita sekä suuria kiviä, joita siirretään uomaan lisäämään sen monimuotoisuutta.

(Juttu jatkuu kuvien jälkeen)

Kiven ja puun lisäksi purotalkoissa on yksi vielä tärkeä elementti: itse talkoolaiset. Tornatorilla on ollut ilo saada talkoiden kautta tutustumaan yhtiön monimuotoisuustyöhön osallistujia useista eri sidosryhmistä. Kaudella 2025 talkoolaiset edustivat muun muassa Itäistä metsäsertifiointitoimikuntaa sekä Itä-Suomen yliopiston Metsätieteiden osastoa. Monimuotoisuudelle tärkeiden toimenpiteiden toteuttamisen lisäksi talkoot ovat oiva hetki uuden oppimiselle ja verkostoitumiselle eri organisaatioiden kesken.

Iloista talkooporukkaa Itä-Suomen yliopistolta, WWF Suomelta ja Tornatorilta Joensuun Sirkanpurolla kunnostuspäivän jälkeen. Kuva: Tornator

Virtavesien yksipuolistumisen lisäksi merkittävä ekologinen haaste ovat ihmisen aiheuttamat vaellusesteet. Esimerkiksi liian korkealle asennetut tierummut voivat estää kalojen ja muun lajiston liikkumisen vesistöjen välillä. Paikoin myös näitä esteitä voidaan korjata talkoovoimin – kuten tehtiin Ruokolahden talkoissa viime kesänä. Katso tarkemmin videolta, miten:

Purotalkoot ovat vain yksi tapa, jolla kunnostamme pienvesiä osana Monimuotoisuusohjelmaamme. Kalataloudellisiin kunnostuksiin on kuulunut purotalkoiden lisäksi myös vaellusesteiden poistamista konetyönä. Muihin kuin kalataloudellisiin kunnostuksiin voi puolestaan tutustua aiemmasta blogitekstistämme.

Artikkeli Mitä ovat purotalkoot? Elämää takaisin metsien virtavesiin julkaistiin ensimmäisen kerran Tornator.

Ennen monimuotoisuusohjelmaa suunnittelijan katse kohdistui hakkuumahdollisuuksiin, mutta ohjelman myötä tilanne on muuttunut. Tänä päivänä työssä konkretisoituu, että metsien taloudellinen käyttö ja monimuotoisuuden vahvistaminen eivät ole toisistaan irrallisia, vaan nivoutuvat toisiinsa jo suunnitteluvaiheessa.

Kohteissa runsauden pulaa

Monimuotoisuusohjelman puitteissa ennallistettavat kohteet ovat usein metsittyneitä avosoita, paahdeympäristöjä, purouomia ja lähteitä. Tornatorin metsäsuunnittelijat Piia Ivakko, Anssi Hiltunen ja Noora Nevalainen kertovat, että sopivia kohteita on runsaasti. Suunnittelijan tehtävä on tunnistaa ja esittää parhaat ja vaikuttavimmat kokonaisuudet luonnonhoidonasiantuntija Rauli Perkiölle.

Suunnittelijan työ alkaa koneen äärellä karttoihin, ilmakuviin ja paikkatietoon perehtyen. Tärkeä osa työtä on jalkautuminen maastoon. Suunnittelijat kertovat, että nykyisin soiden kaltaiset suuremmat kohteet hahmottuvat jo tietokoneen näytöltä, kun taas purot, lähteet ja muut pienemmät kohteet tunnistetaan maastokäynneillä.

– Helposti ajatellaan, että tähän tarvitaan erityistaitoja, mutta ei tämä ole sen kummoisempaa kuin päivittäinen työ. Kun liikkuu maastossa ja tuntee alueensa, kohteita alkaa löytyä, Ivakko sanoo.

Hiltunen täydentää ajattelun muutosta:

– Tässä on oppinut katsomaan, mitä kohde voisi olla. Kun tulee kohteen viereen, syttyy lamppu päässä ja osaa hahmottaa, mitä siinä olisi tehtävissä – ja mitä kannattaa jättää tekemättä.

Tornatorin metsäsuunnittelijat Anssi Hiltunen, Piia Ivakko ja Noora Nevalainen tunnistavat työssään metsänhoitokohteiden lisäksi myös potentiaalisia aktiivisen luonnonhoidon ja ennallistamisen kohteita.

Ohjelma näkyy konkreettisissa ratkaisuissa

Pitkään Tornatorilla työskennelleet Ivakko ja Hiltunen kertovat, että monet nyt aktiivisen luonnonhoidon ja ennallistamisen kohteiksi valikoituvat alueet jäivät aiemmin sivuun. Niillä ei nähty liiketoiminnallista potentiaalia, eikä niille siksi tehty juuri mitään.

Ivakko kertoo esimerkin vanhasta, pirstaleisesta metsätilasta, jossa oli heikkokasvuisia soita ja pieniä lampia.

– Tutustuin alueeseen, kun aloitin Tornatorissa. Siellä ei ollut puuta, mitä hakata, eikä se oikein kasvanutkaan. Ajattelin silloin, että tälle ei kannata tehdä mitään.

Vuosia myöhemmin sama alue nousi uudelleen työlistalle – ja silloin tilanne oli toinen.

– Monimuotoisuusohjelman myötä alueelle olikin tehtävissä paljon. Koko kokonaisuutta pystyttiin katsomaan uudella tavalla.

Hiltunen kuvaa vastaavaa hetkeä leimikonsuunnittelun arjessa. Maastossa voi käydä ilmi, että ojitus on niin huonossa kunnossa, että sen kunnostaminen ei olisi taloudellisesti järkevää.

– Silloin pohditaan, voisiko ennallistaminen olla vaihtoehto. Kun Raulilta tulee vihreää valoa, tehdään leimikonsuunnittelu ennallistamisen näkökulmasta.

Uusi katse kehittyy nopeasti

Noora Nevalainen on aloittanut suunnittelijana aikana, jolloin luonnonhoitokohteiden tunnistaminen oli jo kiinteä osa työtä. Reilussa vuodessa katse on harjaantunut, ja mahdollisuuksia tunnistaa yhä useammin jo kartalta.

– Yksi kohde tulee mieleen, josta totesin heti, ettei se tule täyttämään puukauppasopimuksen piirteitä. Alue oli sen muotoinen ja oloinen, että esitin ennallistamista.

Rauli Perkiö teki kohteesta pintamallinnuksen, minkä jälkeen alueella käytiin maastossa.

– Maastokäynnillä löytyi vielä purouoma, ja kohde nostettiin toteutuslistalle. Lähellä on teeriä, ja uskon, että ne tulevat viihtymään suolla jatkossa, Nevalainen kertoo.

Muutos vaatii asennetta

Metsäalalla jatkuva muutos ja uuden oppiminen kuuluvat työn arkeen. Suuri katsantokannan muutos voisi herättää muutosvastarintaa, mutta Tornatorin suunnittelijatiimissä muutos on omaksuttu luontevasti. Matala organisaatio mahdollistaa ketterät ratkaisut, ja uusia toimintatapoja uskalletaan kokeilla.

– Koko ajan tulee lisää tietoa ja tapahtuu muutoksia. Paljon tiedetään, mutta paljon on myös sellaista, mikä vielä muuttuu. Mielen pitää pysyä vastaanottavaisena, Nevalainen sanoo.

Hiltunen korostaa kokemuksen ja asenteen merkitystä.

– Muutokset vaativat sopeutumista ja uusia peliliikkeitä. Kun suhtautuu niihin positiivisesti, oma työalue alkaa avautua ihan eri tavalla.

Muille suunnittelijoille ja kumppaneille tiimin viesti on yksinkertainen: lähtekää yhdessä metsään.

– Näitä asioita on paljon helpompi ja mielekkäämpi miettiä yhdessä kuin yksin.

Artikkeli Monimuotoisuutta myös suunnittelijan työnkuvaan julkaistiin ensimmäisen kerran Tornator.

– Lähdin metsäalalle, koska haluan toimia metsäsektorilla niin hyvin kuin nykytiedon valossa voi toimia. Uskon siihen, että metsätaloutta voi toteuttaa kestävästi, kun pidetään kiinni sovituista pelisäännöistä ja käytetään parasta saatavilla olevaa tietoa, Nevalainen sanoo.

Nevalainen asuu Lieksassa ja vastaa Lieksan eteläpuolisista alueista. Tornatorilla hän aloitti ensin sijaisena, mutta työ vei nopeasti mukanaan ja johti vakinaistumiseen. Uusi rooli on ollut intensiivinen, mutta myös palkitseva.

– Oli silmiä avaavaa, kun näin suunnittelijan työn kirjoitettuna listaksi. Siinä oli yli 90 erilaista tehtävää. Se kertoo aika paljon siitä, kuinka monipuolista ja vastuullista tämä työ on.

– Tämä on pitkän tähtäimen työtä. Kun oma suunnitelma onnistuu, oli kyse aktiivisesta luonnonhoidosta, leimikosta tai tien peruskunnostuksesta, se palkitsee, sanoo Nevalainen.

Suunnittelija keskellä metsää ja metsäkeskustelua

Suunnittelijan päätehtävä on leimikonsuunnittelu: etsitään puuta, jota voidaan hakata asiakkaalle. Sen rinnalla tehdään metsänhoidon suunnittelua, huolehditaan tiestöstä ja tunnistetaan ojitusten kohteita. Lisäksi suunnittelija toimii paikallisena yhteyshenkilönä – Tornatorin kasvona maastossa.

Nevalaisen mukaan juuri tämä tekee työstä vaativaa mutta merkityksellistä.

– Suunnittelija on se, joka ensimmäisenä huomaa, jos jokin ei ole mennyt niin kuin pitää. Laaduntarkkailu metsänhoidossa, teiden peruskunnostuksissa ja korjuussa kuuluu meille. Se, mitä tiloilla näkyy, on meidän käyntikorttimme.

Työ tapahtuu ympäristössä, jossa vaatimuksia tulee monesta suunnasta. Kuumentunut metsäkeskustelu näkyy myös arjessa.

– Tietoa on järkyttävä määrä, ja sitä pitää koko ajan omaksua ja ylläpitää. Sertifikaatit, ohjeet ja uudet tutkimustulokset ohjaavat tekemistä. Se on vaativaa, mutta siihen myös tottuu. Olen seurannut metsäkeskustelua jo lukioajoista asti, joten ala ei tullut yllätyksenä.

Monimuotoisuus avaa uuden tavan katsoa metsää

Tornatorin monimuotoisuusohjelma on tuonut Nevalaisen työhön uuden näkökulman. Aktiivisen luonnonhoidon ja ennallistamisen kohteiden tunnistaminen on tullut osaksi jokapäiväistä suunnittelua.

Yksi mieleenpainuvimmista esimerkeistä on Paavilansuo Ruunaan pohjoispuolella. Alue vaikutti kartan perusteella sellaiselta, ettei se täyttänyt puukaupan edellytyksiä.

– Lähdin katsomaan aluetta talvella, ja mietin, voisiko tämän ennallistaa. Ensin kohteesta tehtiin pintamallinnus, ja kesällä sieltä löytyi vielä vanha purouoma. Se oli selkeä ennallistamiskohde.

Nevalaisen mukaan monimuotoisuusohjelma ei ole irrallinen lisätyö, vaan osa normaalia suunnittelua.

– Jos kohteessa on ominaispiirteitä havaittavissa, sille voi usein vielä tehdä jotain. Luonnonhoidon asiantuntija Rauli Perkiö pystyy jo aineistojen perusteella sanomaan paljon tai arvioimaan, kannattaako kohde käydä katsomassa maastossa.

Oppiminen tapahtuu metsässä

Vuoden aikana Nevalaisen osaaminen on kehittynyt nopeasti, erityisesti ennallistamis- ja luontokohteiden tunnistamisessa.

– Osaavien työkavereiden kanssa metsässä oppii valtavasti. Olen katsonut, miten he skannaavat metsää liikkuessaan: ei katsota vain jalkoihin, vaan hahmotetaan kokonaisuus. Sitä kautta alkaa itsekin löytää ne mielenkiintoiset kohteet.

Hän korostaa yhteistyön merkitystä ja suosittelee yhteisiä metsäretkiä kaikille alalla työskenteleville.

– Yksi näitä asioita on paljon mukavampi ja helpompi pohtia yhdessä kuin yksin.

Asenne ratkaisee

Aloittelevana suunnittelijana Nevalainen näkee omaksi vahvuudekseen asenteen.

– En voi vielä nojata pitkään kokemukseen, mutta koen, että minulla on hyvä ja määrätietoinen asenne tähän työhön. Haluan tehdä asiat oikein ja kehittyä ammattilaisena. Se on joskus raskasta, mutta myös motivoivaa.

Metsäala muuttuu jatkuvasti, ja se näkyy myös suunnittelijan työssä.

– Koko ajan tulee lisää tietoa ja tapahtuu muutoksia. On paljon, mitä tiedetään, mutta paljon myös sellaista, mikä vielä muuttuu. Siksi mielen pitää pysyä vastaanottavaisena.

Nevalaiselle metsätalous ei ole vastakkainasettelua, vaan jatkuvaa tasapainottelua.

– Uskon siihen, että kun tehdään työtä avoimesti, tietoon perustuen ja pitkäjänteisesti, metsätaloudella ja monimuotoisuudella on yhteinen tulevaisuus.

Artikkeli Rohkeasti mukaan metsätalouden ytimeen julkaistiin ensimmäisen kerran Tornator.

Metsän- ja luonnonhoidon suunnittelun lisäksi metsäsuunnittelijan työhön kuuluu myös tiivis yhteistyö paikallisten sidosryhmien kanssa, kuten yhteydenpito tiekuntiin ja muihin toimijoihin. Suunnittelijan työ ulottuu kartalta maastoon ja edelleen ihmisten arkeen.

Suunnittelijalla on keskeinen rooli myös työn laadun varmistamisessa. Korjuun ja metsänhoidon laaduntarkkailu kuuluu suunnittelijan vastuulle, ja mahdolliset virheet huomataan usein ensimmäisenä kentällä. Samalla suunnittelija on Tornatorin kasvot paikallisesti: se, mitä tiloilla näkyy, viestii suoraan yhtiön tavasta toimia.

Päätöksiä, vastuuta ja jatkuvaa harkintaa

Työ vaatii kykyä tehdä päätöksiä ja viedä asioita eteenpäin myös epävarmuuden keskellä. Tornatorissa työskentelevän metsäsuunnittelija Anssi Hiltusen mukaan työssä on uskallettava ratkaista asioita, vaikka kaikki ei aina menisi täydellisesti.

– Hyvä päätöksentekokyky on oltava. Joskus osuu, joskus ei – mutta ei jäädä murehtimaan. Kokemus tuo varmuutta ja auttaa kehittämään toimintaa, Hiltunen sanoo.

Hiltusen työkaveri Piia Ivakko painottaa, että omassa työssä korostuvat määrätietoisuus ja kunnianhimo tehdä työnsä hyvin. Samalla jatkuva oppiminen on välttämätöntä.

– Metsäalalla ei olla koskaan valmiita. Maailma muuttuu, ilmasto muuttuu. Pitää yrittää olla matkassa mukana, Ivakko kuvaa.

Pitkän aikavälin työ palkitsee

Suunnittelijan työssä motivoi erityisesti oman työn tulosten näkeminen – vaikka vaikutukset näkyvät usein vasta vuosien päästä. Metsien kehitys, onnistuneet ratkaisut ja toimivat kokonaisuudet tekevät työstä merkityksellistä.

Myös oman osaamisen kehittyminen on vahva motivaattori.
– Kun katsoo, miten on toiminut 12 vuotta sitten, huomaa, ettei enää tekisi samalla tavalla. Ajattelu ja tekeminen menevät eteenpäin, Ivakko sanoo.

Työssä jaksamista tukee vahvasti myös työyhteisö. Huippu suunnitteluporukka ja hyvä yhteishenki mahdollistavat sen, että asioita voidaan pohtia yhdessä – ja tarvittaessa purkaa myös arjen kuormaa.

Ristipaineessa toimiminen on osa arkea

Haasteita tuo erityisesti toimiminen lähiympäristöissä, joissa naapurusto, mökkialueet ja ulkoilualueet asettavat reunaehtoja tekemiselle. Lisäksi kuumentunut metsäkeskustelu lisää ulkopuolista painetta ja virheettömyyden vaatimusta.

– Julkinen paine on kova, eikä virheille juuri anneta siimaa, Hiltunen toteaa.

Vaativassa toimintaympäristössä korostuu asenne. Nuorempaa metsäsuunnittelijasukupolvea edustavan Noora Nevalaisen mukaan juuri se auttaa jaksamaan.

– Lähdin alalle, koska haluan toimia metsätaloudessa niin hyvin kuin nykytiedon valossa voi toimia. Asenne on vahvuus, hän sanoo.

Kokemus, paikallistuntemus ja jatkuva oppiminen muodostavat suunnittelijan tärkeimmät työkalut – myös silloin, kun tavoitteena on edistää monimuotoisuutta osana arjen metsätaloustyötä.

Artikkeli Metsäsuunnittelija monen vastuun risteyksessä julkaistiin ensimmäisen kerran Tornator.

Soiden ennallistaminen etenee kohti 3 000 hehtaarin tavoitetta

Viiden vuoden aikana Tornator on ennallistanut soita yhteensä 2 243 hehtaaria, mikä tarkoittaa, että yli 70 % ohjelman koko kymmenen vuoden vähimmäistavoitteesta (3 000 ha) on jo saavutettu. Vuonna 2025 soita ennallistettiin noin 450 hehtaaria. Soiden ennallistaminen tarkoittaa ojitettujen alueiden vesitalouden palauttamista tukkimalla vanhoja ojia ja mahdollistamalla suoluonnon lajiston sekä kasvillisuuden elpyminen.

Aktiivinen luonnonhoito vahvistaa metsäluonnon elinympäristöjä

Aktiivisia luonnonhoitokohteita tehtiin vuonna 2025 yli kolmekymmentä. Kohteiden toteutuksessa keskityttiin vaikuttavuudeltaan merkittävimpiin sekä kiireellistä hoitoa vaativiin kohteisiin.  

Keskeisiä toimenpiteitä olivat kulotukset, paahderinteiden hoito sekä lähteiden ja purojen kunnostukset. Monimuotoisuusohjelman aikana luonnonhoitokohteita on toteutettu tähän mennessä 131 kpl (tavoite ohjelmakaudella 200 kpl), ja vuonna 2025 kohteita toteutettiin 32 kpl.

Seuranta osoittaa lajiston vahvistumista

Ruokolahden Huuhanrannan paahdeympäristön seurannoissa kovakuoriaislajien määrä on kasvanut jo yli 600 lajiin. Kesän 2025 kartoituksessa havaittiin 368 lajia, joihin sisältyi useita harvinaisia ja uhanalaisia lajeja sekä poikkeuksellisia löytöjä, kuten Suomen kolmas havainto balkaninlatikasta ja neljäs tunnettu löytöpaikka ristisieniäiselle. Tulokset osoittavat paahdeympäristöjen hoidon ja kulotusten tehokkuuden monimuotoisuuden tukemisessa. ”Seurannalla varmistetaan monimuotoisuustyön tuloksellisuus. Lisäksi se auttaa ennallistamismenetelmien kehittämisessä”, sanoo Tornatorin luonnonhoidon asiantuntija Rauli Perkiö.

WWF-yhteistyöllä kohti vaikuttavampaa vesiensuojelua

Vuonna 2025 Tornator syvensi monimuotoisuustyötään aloittamalla strategisen yhteistyön WWF Suomen kanssa. Kumppanuuden tavoitteena on kehittää valuma-aluetason vesiensuojeluratkaisuja Tornatorin mailla, jolloin monimuotoisuushyödyt ja vesiensuojelu yhdistyvät entistäkin paremmin.

Tutustu monimuotoisuusraporttiin
Lue lisää Tornatorin monimuotoisuusohjelmasta

Lisätiedot:

Heikki Myöhänen, ympäristöpäällikkö, Tornator Oyj, puh. 050 441 2253, etunimi.sukunimi@tornator.fi

Rauli Perkiö, luonnonhoidon asiantuntija, Tornator Oyj, puh. 050 479 3820, etunimi.sukunimi@tornator.fi

Artikkeli Tornatorin monimuotoisuusohjelma etenee tavoitteissa – soita ennallistettu jo yli 2200 hehtaaria julkaistiin ensimmäisen kerran Tornator.

Nykyisin etenkin puuntuotannollisesti heikkoja ojitusalueita pyritään palauttamaan ennallistamalla eli tukkimalla ja patoamalla ojia sekä palauttamalla veden kulku luontaisille reiteilleen. 

Soiden ennallistamiseen liittyen esille nousee usein kolme hyvää kysymystä: 

• Miksi soita ennallistetaan? 
• Miksi ojat täytetään, eikö riittäisi, että padotaan sen pää? 
• Miksi ei anneta ojien kasvaa umpeen itsekseen? 

Tässä blogissa vastaamme näihin kysymyksiin Tornatorin luonnonhoidon asiantuntija Rauli Perkiön avustuksella.

Miksi soita ennallistetaan? 

Ojittamisen myötä luonnontilaisille soille tyypilliset lajit ovat vähentyneet tai uhanalaistuneet. Lisäksi ojitetuilta soilta päätyy vesistöihin typpeä, fosforia ja orgaanista ainesta, jotka edistävät rehevöitymistä ja voivat heikentää vesien laatua. Vaikutukset vaihtelevat suotyypin, alueen ja ojituksen toteutuksen mukaan. 

Ennallistamisen tavoitteena on palauttaa suon luontainen vesitalous ja virtaussuunnat, jotta vesi kulkee jälleen luonnollisia reittejään. Ennallistamisen myötä suolle palautuu sille tyypillistä luontaista lajistoa, ja samalla lähivesistöjen kuormitus vähenee. 

Käytännössä tämä tarkoittaa ojien tukkimista ja padottamista koko suoaltaan laajuudelta sekä vesien ohjaamista niin, että suon vesitalous ja luonnon oma toipuminen pääsevät käyntiin. 

Aivan jokaista ojaa ei kuitenkaan ole tarpeen tukkia ja padota koko matkaltaan. Niillä ojilla, jotka eivät juurikaan vaikuta vedenpinnan tasoon tai ohjaa vesiä vääriin suuntiin, voidaan käyttää kevyempiä ratkaisuja tai ne voidaan joskus jättää kokonaan ilman ennallistamistoimia.

“Tarkoituksenmukaiset toimenpiteet vedenpinnan nostamiseksi ovat tärkein osa suon ennallistamista. Ojia ei tukita tai käsitellä siksi että ne on kaivettu, vaan toimenpiteet valitaan ja kohdennetaan lopputuloksen kannalta parhaimmilla menetelmillä”, Rauli Perkiö summaa.

On kuitenkin hyvä huomioida, että yksikin ennallistettu oja voi muuttaa vesien virtauksia: ojitettuna kuiva oja voi ennallistamisen jälkeen olla paikoin hyvinkin märkä. Esimerkiksi juuri tämän vuoksi soita ennallistetaan kokonaisuuksina, ei yksittäisinä ojina. Näin varmistetaan, että vesi leviää luonnollisesti koko suolle ja suon ekosysteemi pääsee palautumaan tasapainoisesti. 

“Vaikka kaikki onnistuisi täydellisesti, ennallistettu suo ei koskaan palaudu täysin ennalleen, mutta se on ekologisten tavoitteiden saavuttamiseksi riittävän lähellä alkuperäistä luonnontilaista suota”, sanoo Rauli Perkiö.

Miksi ojat täytetään, eikö riittäisi, että padotaan sen pää? 

Ennallistamisessa palautetaan suon luonnollinen vedenpinnan taso ja vesien kulkusuunta. Tämä onnistuu vain, kun ojat tukitaan ja padotaan kattavasti, ei vain ojan päästä. 

Jos pato tehdään vain ojan päähän, sen vaikutusalue jää pieneksi. Suokin on pinnanmuodoiltaan aina kalteva, joten vettä kertyy ja poistuu eri kohdista eri tavoin. Yhden padon vedenpintaa nostava vaikutus häviää hyvin nopeasti suon ylemmiltä osilta. 

Kun koko ojaverkosto tukitaan, vesi pääsee leviämään luonnollisesti koko suolle. Vasta silloin suon kasvillisuus – erityisesti rahkasammalet – voivat palata ja alkaa muodostaa uutta turvetta. 

Suomessa on sekä puustoisia suometsiä että lähes puuttomia avosoita  

• Soiden kokonaispinta-ala on noin 9,1 miljoonaa ha 
• Ojittamatonta suota noin 4,2 miljoonaa ha  
• Metsäojitettuja turvemaita noin 4,9 miljoonaa ha  
• Maatalouskäyttöön ojitettuja soita noin 0,3 miljoonaa ha  
• Lisäksi turvetuotannossa on ollut noin 90 000 ha.  
• Kaikkiaan suota on raivattu viljelykäyttöön arviolta 700 000–1 000 000 ha, joista osa on sittemmin metsittynyt tai muuttunut kivennäismaapelloiksi.  
• Suot ovat Suomessa merkittävä osa luonnon monimuotoisuutta ja hiilivarastoa.  

  Tietolähde: Soiden käyttö Suomessa – Suoseura – Finnish Peatland Society

Miksi ei vain anneta ojien kasvaa umpeen itsekseen? 

Voisi ajatella, että aika tekee tehtävänsä: ojaverkosto sammaloituu ja täyttyy, ja suo palautuu luonnontilaan itsestään. 

Todellisuudessa rahkasammal ojassa hidastaa veden virtausta, mutta ei pidätä vettä kuten tiivis turvekerros. Vesi kulkee edelleen ojaa pitkin ja kuivattaa suota, vaikka oja näyttäisi tukkeutuneelta. Suon vesitalous pysyy siis muuttuneena, eikä kasvilajisto laajasti katsoen palaudu ennalleen, vaikka puuston kasvu taantuukin jo ojan umpeen kasvun alkuvaiheessa.

Lisäksi ojaverkosto, vaikka osin tukkeutunutkin, ohjaa vesiä edelleen ojituksen mukaisesti, ei luonnollisiin painanteisiin ja virtausuomiin. Tällöin vedenpinta vaihtelee epätasaisesti: osa suosta pysyy kuivana, osa taas vettyy liikaa. 

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö niin sanotulla passiivisella ennallistamisella olisi paikkansa.  Passiivinen ennallistaminen on yksi suometsien hoidon keinoista, jota käytetään silloin kun metsän kasvatus suolla ei ole kannattavaa, ja ennallistaminen ei ole syystä tai toisesta mahdollista tai järkevää. Passiivinen ennallistaminen on kuitenkin hidasta ja vaikutuksiltaan huomattavasti rajallisempaa kuin aktiivinen ennallistaminen, jossa suon vesitalous palautetaan hallitusti ja kokonaisuutena. 

Aktiivista soiden ennallistamista Tornatorin mailla 

Tornatorissa aktiivisten ennallistamistoimien painopiste on kohteissa, joissa onnistumisen todennäköisyys on korkea ja vaikutukset vesistöihin ja monimuotoisuuteen merkittävät. 

Tornatorin monimuotoisuusohjelman yhtenä tavoitteena on toimivien, elinvoimaisten ja laajojen suokokonaisuuksien ennallistaminen, joissa vedenpinta, kasvillisuus ja lajisto palautuvat lähemmäs luonnontilaa.

Soiden ennallistamisella voi olla useitakin tavoitteita, johon vaikuttavat monet tekijät kuten soiden kasvupaikat, maanomistus, vesiensuojelu ja metsänomistajan tavoitteet.

“Tornatorilla tärkeimpiä kriteerejä ennallistamiskohteille ovat mm. yhtenäiset, laajat kokonaisuudet heikosti puuta tuottavilla soilla, positiiviset vesiensuojeluvaikutukset, korkea todennäköisyys päästä ekologisesti hyvää lopputulokseen. Toki ennallistamisella ei aiheuteta negatiivisia vaikutuksia ympäröiviin kasvatusmetsiin tai infrastruktuuriin”, kiteyttää Rauli Perkiö.

Artikkeli Soiden ennallistaminen – kolme hyvää kysymystä  julkaistiin ensimmäisen kerran Tornator.

Vuonna 2025 perustetut suojelualueet sijaitsevat Tyrnävällä, Limingassa, Sotkamossa, Joroisissa, Kaavilla ja Mikkelissä.

Perustetut suojelualueet turvaavat arvokkaita metsä- ja suoelinympäristöjä sekä vahvistavat kansallista ja alueellista suojeluverkostoa. Useilla kohteilla suojelun perusteena on myös uhanalaisille ja vaateliaille lajeille tärkeiden elinympäristöjen säilyminen, erityisesti vanhoissa metsissä ja luonnontilaisilla soilla. Kaikki alueet perustetaan pysyvinä luonnonsuojelualueina ja merkitään kiinteistörekisteriin.

“Vastuullinen metsätalous ja pysyvä luonnonsuojelu kulkevat Tornatorilla käsi kädessä”, sanoo Tornatorin ympäristöpäällikkö Heikki Myöhänen.

Metsäelinympäristöjen suojelu METSO-ohjelmassa

Vuonna 2025 Tornatorin maille perustettiin useita METSO-elinympäristöohjelman mukaisia pysyviä luonnonsuojelualueita. Kohteet edustavat monimuotoisia ja rakenteellisesti arvokkaita metsäelinympäristöjä, kuten vanhoja ja lahopuustoisia metsiä, harjumetsiä, jyrkännealueita sekä luonnontilaisia ranta- ja pienvesimetsiä.

Osa kohteista sijoittuu Natura 2000 -alueille tai niiden välittömään läheisyyteen.

Suoluonnon suojelu HELMI-ohjelmassa

HELMI-elinympäristöohjelman puitteissa Tornator perusti vuonna 2025 useita uusia pysyviä luonnonsuojelualueita suoluonnon turvaamiseksi.

Tyrnävän Rimpinevan sekä Limingan Pirttinevan ja Punanevan suojelualueet muodostavat yhdessä noin 166 hehtaarin laajuisen, valtakunnallisesti arvokkaan suokokonaisuuden osana soidensuojelun täydennysehdotusta. Alueet edustavat monipuolisia suoelinympäristöjä, kuten rantavalli-, rimpi- ja jänneaapasoita, ja niiden suojelulla turvataan suoluonnon rakenteellinen ja hydrologinen eheys.

Lisäksi suojelupäätökset turvaavat maakuntakaavoissa tunnistettuja, luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia suo- ja metsäelinympäristöjä osana alueellista suojeluverkostoa.

Vuoden 2025 päätösten jälkeen Tornatorilla on Suomessa yhteensä 251 yksityistä luonnonsuojelualuetta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 13 800 hehtaaria.

Luonnonsuojelualueilla jokaisenoikeudet säilyvät rauhoitusmääräysten mukaisesti. Marjastus, sienestys ja lainmukainen metsästys ovat sallittuja, mutta metsätalous ja alueiden muuttaminen on kielletty.

Lisätietoja: Heikki Myöhänen, ympäristöpäällikkö, Tornator Oyj
puh. 050 441 2253, etunimi.sukunimi@tornator.fi

Tyrnävän Rimpinevan HELMI on osa noin 166 hehtaarin laajuista, valtakunnallisesti arvokasta suokokonaisuutta, joka on suojeltu osana soidensuojelun täydennysehdotusta.

Artikkeli Tornator suojeli pysyvästi yli 220 hehtaaria arvokasta suomalaista luontoa vuonna 2025 julkaistiin ensimmäisen kerran Tornator.

Kartoituksen toteutus ja tulokset

Kovakuoriaispyynnit tehtiin heti paahdeympäristön ennallistamispolton sammuttamisen jälkeen, jolloin pyydykset asennettiin kulotetulle kohteelle. Pyydykset olivat maastossa kahden kuukauden ajan. Kartoituksessa selvitettiin sekä palaneissa puissa että maaperässä elävää lajistoa.

Alueelta havaittiin yhteensä 368 kovakuoriaislajia. Kovakuoriaisten lisäksi näytteistä
tunnistettiin myös kuusi latikkalajia ja muutamia muita ludelajeja.

Uhanalaisia lajeja löytyi yhteensä kolme: erittäin uhanalainen kyyröslude(Pygolampis bidentata) sekä vaarantuneeksi luokitellut lounalantiainen(Calamosternus granarius) ja teretylppö (Teretrius fabricii). Teretylppö tavattiin nyt ensimmäisen kerran luonnonympäristöstä Suomessa. Kaikki aiemmat yksilöt on löydetty vanhoista hirsirakennuksista.

Kartoituksessa havaittiin myös kolme silmälläpidettävää lajia: palosysikiitäjäinen (Pterostichus quadrifoveolatus), piilopääaatukainen (Phytobaenus amabilis) ja savuhärö (Cryptolestes weisei).

Muita merkittäviä havaintoja olivat Suomen 3. löytö balkaninlatikasta(Aradus montandoni) sekä ristisieniäisen(Mycetina cruciata) Suomen 4. löytöpaikka. Vinhakiitäjäisestä (Trachypachus zetterstedtii) on hyvin vähän tuoreita havaintoja Etelä-Suomesta.

”Huuhanranta on osoittautunut lajistollisesti erittäin mielenkiintoiseksi kohteeksi. ennallistamispolttojen seurauksena on syntynyt merkittävä määrä uusia elinympäristöjä lämpöä ja paahteisuutta vaativille harvinaisille kovakuoriaislajeille”, toteaa kartoituksen tehnyt kovakuoriaistutkija Petri Martikainen.

Merkitys ja jatko

Polton epätasainen jälki näyttää luoneen monipuolisia pienelinympäristöjä, mikä on hyönteislajiston kannalta suotuisaa. Tämänvuotiselta alalta saatiin yli sata lajia enemmän kuin vuoden 2024 poltolta, mikä kertoo palojäljen ja säästöpuuvalikoiman merkityksestä lajiston monimuotoisuudelle.

”Huuhanrannan kartoitukset paljastavat, kuinka toistuvat kulotukset ja palon vaihteleva voimakkuus rakentavat monimuotoisuutta. Vastaavia tuloksia voidaan saavuttaa luonnonhoitotoimilla myös muissa elinympäristöissä ja pitkäjänteinen seuranta tekee vaikutuksista näkyviä”, korostaa ympäristöpäällikkö Heikki Myöhänen Tornatorista.

Huuhanrannan lajimäärä on kartoitusten (2023–2025) myötä kasvanut jo yli 600 kovakuoriaislajiin. Uhanalaisia lajeja on kertynyt yhteensä 4 ja silmälläpidettäviä 6. Lisäksi havaintoja harvinaisista ja leviämässä olevista lajeista on kymmeniä.

Ristisieniäinen (Mycetina cruciata)
Kuva: Petri Martikainen

Balkaninlatikka (Aradus montandoni)
Kuva: Petri Martikainen

Lisätiedot:
Heikki Myöhänen, ympäristöpäällikkö, Tornator Oyj, puh. 050 441 2253, etunimi.sukunimi@tornator.fi

Petri Martikainen, MMT, puh. 050 372 1529

Aikaisemmat tiedotteet paahdeympäristöaiheista

Artikkeli Kovakuoriaiskartoitus paljasti harvinaisuuksia Ruokolahden Huuhanrannassa julkaistiin ensimmäisen kerran Tornator.

Yksi SEKAVA-hankkeen tutkimuskohteista sijaitsee Tornatorin omistamalla maalla Pohjois-Karjalassa, missä viisi vuotta sitten istutettu mänty-kuusitaimikko on nyt varhaisperkausvaiheessa. Kävimme kohteella Luonnonvarakeskuksen (LUKE) erikoistutkijan Jari Miinan ja Tornatorin metsureiden kanssa.

Tämä tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden tarkastella sekapuustoisuuden vaikutuksia taimikon kehitykseen ja puulajien kasvueroihin jo varhaisessa vaiheessa.

(juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Kuva: Tornator.

Mitä sekametsästä tutkitaan?

Sekametsien kasvatusmallit (SEKAVA) -hanke toteutettiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) toimesta vuosina 2020–2023. Se oli osa Kansallisen metsästrategian 2035 ja Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuuden toteutusta. Hankkeen tavoitteena oli tuottaa päätöksentekoa tukevaa tietoa sekametsien uudistamisesta ja kasvatuksesta.

”Vaikka hankkeen ensimmäinen vaihe on päättynyt, jatkuu tutkimus. Tutkimuksessa selvitetään eri puulajien sekametsäkasvatukseen soveltuvia malleja, nykyisten sekametsien tilaa ja kehitystä sekä parhaita käytäntöjä sekametsien perustamiseen ja hoitoon”, kertoo Jari Miina, joka on ollut mukana tutkijaryhmässä hankkeen alusta saakka.

Sekametsätutkimukseen on perustettu hankkeen alussa 18 kestokoetta Etelä- ja Keski-Suomeen, yhteensä 284 koealaa. Yli 50 000 yksittäisen taimen kehitystä on mitattu istutushetkestä alkaen.

Tähän mennessä tehtyjen havaintojen perusteella sekametsäkohteella voidaan todeta, että:

• Kuusi on viljelyvarma puulaji.
• Rauduskoivu kasvaa nopeammin kuin havupuut.
• Maaperän ominaisuudet vaikuttavat puulajien menestykseen.
• Luontaisia koivuja kannattaa jättää sekapuustoksi jo varhaisperkauksessa.

”Seuraava toimenpide tällä kohteella on taimikon varhaisperkaus. On tärkeää, että sekapuustoisuutta vaalitaan kaikissa metsänhoidon eri vaiheissa. Varhaisperkauksen jälkeen päästään sitten mallintamaan eri puulajien välistä kilpailua ja kasvupotentiaalia sekä tutkimaan luontaiseen taimettumiseen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi verrataan sekapuustoisia ja yksipuulajisia kohteita pitkittäistutkimuksella sekä mallinnetaan puulajien välistä kilpailua ja kasvupotentiaalia”, kertoo Miina tutkimuksen seuraavista vaiheista.

Pitkäaikaiset SEKAVA-kestokokeet tarjoavat mahdollisuuden seurata metsien kehitystä vuosikymmenien ajan. Tulokset tukevat metsänhoitosuositusten päivittämistä ja tietojärjestelmien kehittämistä sekametsien kasvatuksen tueksi. Lisäksi ne korostavat koulutuksen merkitystä käytännön toimijoille.

(juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Jari Miina ja Tornatorin metsurit käyvät läpi koealalla tehtävän varhaisperkauksen ohjeistusta. Kuva: Tornator

Lehtipuiden merkitys korostuu ja varhaisperkausvaiheessa

Aiemmin taimikonhoitosuosituksissa on kehotettu poistamaan kaikki lehtipuut havupuumetsiköistä varhaisperkauksessa.

Nuorissa kuusi-koivusekametsissä koivut eivät ole syntyneet perkauksen jälkeen, vaan ne ovat säilyneet jo varhaisperkauksessa.

”Tutkimukset osoittavat, että nykyisissä nuorissa kuusi-koivusekametsissä koivut eivät ole syntyneet perkauksen jälkeen, vaan ne ovat säilyneet jo varhaisperkauksessa. Jos tavoitteena on säilyttää sekapuustoisuus koko kiertoajan, lehtipuita kannattaa säästää jo varhaisessa vaiheessa. Muuten kuusi voi varjostaa koivut kasvun kannalta ratkaisevassa vaiheessa”, painottaa Jari Miina.

Lehtipuiden säilyttäminen varmistaa, että taimikonharvennuksessa on valittavissa riittävän kokoisia yksilöitä kasvatettavaksi. Vaikka osa säästetyistä lehtipuista kasvaisi ylisuuriksi, niiden poistaminen ei aiheuta merkittäviä kustannuksia. Lisäksi lehtipuiden läsnäolo voi vähentää vesojen syntyä varjostuksen kautta.

Artikkeli SEKAVA-hankeen pitkäaikaiset kestokokeet antavat uutta tietoa sekapuustoisuuden hyödyistä julkaistiin ensimmäisen kerran Tornator.

Tornatoria ei informoitu uudelleenarvioinnista eikä yhtiölle annettu mahdollisuutta osallistua asian käsittelyyn. Uusia maastotarkastuksia ei myöskään ollut tehty, vaan päätökset oli arvioitu uudelleen kaukokartoitusaineistojen pohjalta koneoppimismallien ennustaman suotyyppiaineiston perusteella.

Tornator haluaa varmistaa, että auditointiprosessi on pätevä ja pysyvä: ”DNV:n viimeisimmän päätöksen mukaan sillä ei olisi merkitystä mitä maastossa todetaan, vaan mitä näkyy koneopetetussa ennustemallissa. Kyseinen ennuste ei epätarkkuutensa vuoksi edes sovellu eikä ole tarkoitettu yksittäisen kohteen tarkasteluun. On selvää, että uusi päätös on laadittu väärin perustein ja valitettavan epäselvässä prosessissa”, sanoo liiketoimintajohtaja Ari Karhapää.

Tornator on sitoutunut noudattamaan FSC-standardeja kaikissa metsänhoitotoimenpiteissään ja tottunut luottamaan auditoijan päätöksiin. Nyt saatu lievä FSC-poikkeama on yhtiön mukaan virheellinen sekä lopputuleman, perusteiden että käsittelyprosessin osalta. Tämän vuoksi Tornator on valittanut päätöksestä ASI:lle. Assurance Services International (ASI) on riippumaton akkreditointielin, jonka tehtävänä on valvoa ja akkreditoida sertifiointielimiä, jotka myöntävät FSC-sertifikaatteja metsänhoidolle. ASIn tehtävä on varmistaa, että sertifiointiprosessit ovat luotettavia ja puolueettomia ja auditoijat tekevät työtään FSC:n sääntöjen mukaisesti.

Lisätietoja: Liiketoimintajohtaja Ari Karhapää, puh. 050 441 2555

Artikkeli Tornator pitää FSC®-poikkeamaa virheellisenä julkaistiin ensimmäisen kerran Tornator.