Monimuotoisuutta myös suunnittelijan työnkuvaan

Metsätalouden tarpeet ja vaatimukset metsien käytön vastuullisuudesta konkretisoituvat metsäsuunnittelijan työpöydällä. Tornatorin monimuotoisuusohjelma on tuonut suunnittelijalle uusia työkaluja toteuttaa kokonaiskestävää metsätaloutta.

Ennen monimuotoisuusohjelmaa suunnittelijan katse kohdistui hakkuumahdollisuuksiin, mutta ohjelman myötä tilanne on muuttunut. Tänä päivänä työssä konkretisoituu, että metsien taloudellinen käyttö ja monimuotoisuuden vahvistaminen eivät ole toisistaan irrallisia, vaan nivoutuvat toisiinsa jo suunnitteluvaiheessa.

Kohteissa runsauden pulaa

Monimuotoisuusohjelman puitteissa ennallistettavat kohteet ovat usein metsittyneitä avosoita, paahdeympäristöjä, purouomia ja lähteitä. Tornatorin metsäsuunnittelijat Piia Ivakko, Anssi Hiltunen ja Noora Nevalainen kertovat, että sopivia kohteita on runsaasti. Suunnittelijan tehtävä on tunnistaa ja esittää parhaat ja vaikuttavimmat kokonaisuudet luonnonhoidonasiantuntija Rauli Perkiölle.

Suunnittelijan työ alkaa koneen äärellä karttoihin, ilmakuviin ja paikkatietoon perehtyen. Tärkeä osa työtä on jalkautuminen maastoon. Suunnittelijat kertovat, että nykyisin soiden kaltaiset suuremmat kohteet hahmottuvat jo tietokoneen näytöltä, kun taas purot, lähteet ja muut pienemmät kohteet tunnistetaan maastokäynneillä.

– Helposti ajatellaan, että tähän tarvitaan erityistaitoja, mutta ei tämä ole sen kummoisempaa kuin päivittäinen työ. Kun liikkuu maastossa ja tuntee alueensa, kohteita alkaa löytyä, Ivakko sanoo.

Hiltunen täydentää ajattelun muutosta:

– Tässä on oppinut katsomaan, mitä kohde voisi olla. Kun tulee kohteen viereen, syttyy lamppu päässä ja osaa hahmottaa, mitä siinä olisi tehtävissä – ja mitä kannattaa jättää tekemättä.

Tornatorin metsäsuunnittelijat Anssi Hiltunen, Piia Ivakko ja Noora Nevalainen tunnistavat työssään metsänhoitokohteiden lisäksi myös potentiaalisia aktiivisen luonnonhoidon ja ennallistamisen kohteita.

Ohjelma näkyy konkreettisissa ratkaisuissa

Pitkään Tornatorilla työskennelleet Ivakko ja Hiltunen kertovat, että monet nyt aktiivisen luonnonhoidon ja ennallistamisen kohteiksi valikoituvat alueet jäivät aiemmin sivuun. Niillä ei nähty liiketoiminnallista potentiaalia, eikä niille siksi tehty juuri mitään.

Ivakko kertoo esimerkin vanhasta, pirstaleisesta metsätilasta, jossa oli heikkokasvuisia soita ja pieniä lampia.

– Tutustuin alueeseen, kun aloitin Tornatorissa. Siellä ei ollut puuta, mitä hakata, eikä se oikein kasvanutkaan. Ajattelin silloin, että tälle ei kannata tehdä mitään.

Vuosia myöhemmin sama alue nousi uudelleen työlistalle – ja silloin tilanne oli toinen.

– Monimuotoisuusohjelman myötä alueelle olikin tehtävissä paljon. Koko kokonaisuutta pystyttiin katsomaan uudella tavalla.

Hiltunen kuvaa vastaavaa hetkeä leimikonsuunnittelun arjessa. Maastossa voi käydä ilmi, että ojitus on niin huonossa kunnossa, että sen kunnostaminen ei olisi taloudellisesti järkevää.

– Silloin pohditaan, voisiko ennallistaminen olla vaihtoehto. Kun Raulilta tulee vihreää valoa, tehdään leimikonsuunnittelu ennallistamisen näkökulmasta.

Uusi katse kehittyy nopeasti

Noora Nevalainen on aloittanut suunnittelijana aikana, jolloin luonnonhoitokohteiden tunnistaminen oli jo kiinteä osa työtä. Reilussa vuodessa katse on harjaantunut, ja mahdollisuuksia tunnistaa yhä useammin jo kartalta.

– Yksi kohde tulee mieleen, josta totesin heti, ettei se tule täyttämään puukauppasopimuksen piirteitä. Alue oli sen muotoinen ja oloinen, että esitin ennallistamista.

Rauli Perkiö teki kohteesta pintamallinnuksen, minkä jälkeen alueella käytiin maastossa.

– Maastokäynnillä löytyi vielä purouoma, ja kohde nostettiin toteutuslistalle. Lähellä on teeriä, ja uskon, että ne tulevat viihtymään suolla jatkossa, Nevalainen kertoo.

Muutos vaatii asennetta

Metsäalalla jatkuva muutos ja uuden oppiminen kuuluvat työn arkeen. Suuri katsantokannan muutos voisi herättää muutosvastarintaa, mutta Tornatorin suunnittelijatiimissä muutos on omaksuttu luontevasti. Matala organisaatio mahdollistaa ketterät ratkaisut, ja uusia toimintatapoja uskalletaan kokeilla.

– Koko ajan tulee lisää tietoa ja tapahtuu muutoksia. Paljon tiedetään, mutta paljon on myös sellaista, mikä vielä muuttuu. Mielen pitää pysyä vastaanottavaisena, Nevalainen sanoo.

Hiltunen korostaa kokemuksen ja asenteen merkitystä.

– Muutokset vaativat sopeutumista ja uusia peliliikkeitä. Kun suhtautuu niihin positiivisesti, oma työalue alkaa avautua ihan eri tavalla.

Muille suunnittelijoille ja kumppaneille tiimin viesti on yksinkertainen: lähtekää yhdessä metsään.

– Näitä asioita on paljon helpompi ja mielekkäämpi miettiä yhdessä kuin yksin.