Monimuotoisuusohjelmamme aikana toteutamme 10 vuoden aikana vähintään 200 aktiivista metsä- ja vesielinympäristön parantamishanketta.
Metsäisten elinympäristöjen hoidolla tuetaan elinympäristöjä, joiden luonnonarvot ovat vähentyneet esimerkiksi elinympäristöjen umpeutumisen tai ihmisen toiminnan seurauksena. Tällaisia elinympäristöjä voivat olla esimerkiksi lehdot, paahdeympäristöt, kuloalueet, vieraslajien valtaamat alueet ja joidenkin lajien esiintymispaikat. Jo yksittäisten elinympäristöjen tilaa parantamalla voidaan kohentaa monien uhanalaisten lajien elinalueita. Esimerkiksi lehdoissa elää lähes puolet Suomen metsien uhanalaisista lajeista, vaikka lehtoja on vain 1–2 % metsien pinta-alasta.
Virtavesien perkaaminen sekä siltarummut vaelluskalojen lisääntymisreiteillä ovat heikentäneet vaelluskalojen kutuolosuhteita, minkä seurauksena Suomen vaelluskalat ovat uhanalaisia. Kalakantojen tilaan voidaan kuitenkin vaikuttaa nopeastikin virtavesiä kunnostamalla ja entisöimällä. Virtavesien kunnostuksien lisäksi tärkeitä vesielinympäristöjen kunnostushankkeita ovat esimerkiksi kosteikot, joiden avulla voidaan vähentää vesistöjen rehevöitymistä sekä lähteiden kunnostamiset, joilla parannetaan arvokkaiden elinympäristöjen ja uhanalaisten lajien tilannetta.
