Erittäin harvinainen balkaninlatikka löytyi Ruokolahdella
Ajelen metsätietä pitkin läpi mäkisten maisemien ja hetken päästä näen tien toisella puolella järven ja heti sen jälkeen avautuu eteeni tien molemmilla puolille ulottuva vuoden vanha kulotusala. Olen kesällä 2020 kulotetulla hakkuuaukealla Ruokolahdella, Tornatorin metsätilalla. Kohteella tapaan MMT Petri Martikaisen, joka tekee selvitystä kulotetulla alueella esiintyvästä hyönteislajistosta.
Alueella on pyytämässä puihin kiinnitettyjä ikkunapyydyksiä, jotka pyytävät palaneiden säästöpuiden rungoilla kulkevia hyönteisiä sekä kuoppa-ansoja, joista saadaan selville millaisia maassa liikkuvia hyönteisiä paloalalle on ilmestynyt.
Martikainen irrottaa ikkuna-ansan keruupurkin, jossa on vahva suolaliuos ja astianpesuainetta. Ikkuna-ansan pleksiin lentäneet hyönteiset ovat tipahtaneet suppilon kautta purkkiin. Purkin sisältö kaadetaan harson ja siivilän läpi. Harsoon jää, maallikon silmin, rännien puhdistusta muistuttava karikemössö, josta tarkkasilmäinen ja kokenut hyönteistutkija jo erottaakin pari lajia kuten rusokukkajäärän (Stictoleptura rubra) ja pikkujaakon (Acanthocinus griseus). Rusokukkajäärä ei ole varsinainen kulolaji, vaikka sen toukka elääkin kuolleissa puissa. Laji viihtyy alueella, sillä kulotuksen jälkeen runsas maitohorsmakasvusto houkuttelee sitä apajille.
Ensimmäiset hyönteiset palaneelle kulotusalueella saapuvat yleensä jo ennen kuin varsinainen kulotus on saatu kunnolla päätökseen. Tyypillinen pioneerihyönteinen kulotusaloilla on kulokauniainen (Melanophila acuminata), jonka tiedetään saapuvan kulotetulle alueelle useiden kymmenien kilometrien päästäkin.
Merkittävin yllätys tämän kulotuskohteen lajikirjossa on balkaninlatikka (Aradus montandoni), jota on aikaisemmin Suomessa havaittu vain kerran. Ensimmäinenkin havainto oli ennallistamispolttoalalta, eli sen esiintyminen liittynee metsäpaloihin. Balkaninlatikkaa ei ole merkitty uhanalaiseksi eikä silmälläpidettäväksi lajiksi, koska se on löydetty vasta vuonna 2005 ensimmäisen kerran Suomesta. Uusien tänne levinneiden lajien pitää ensin vakiintua kunnolla Suomen lajistoon, jotta niiden uhanalaisuutta voidaan arvioida.
Toinen alueelta löytyneistä harvinaisuuksista on äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu isokesiäinen (Trox sabulosus). Tämä aikaisemmin Suomessa yleinen laji on viime aikojen harvinaisuus. Laji viihtyy kuivuneilla eläinten raadoilla ja kuivilla paikoilla.
Metsänomistajana ja kulotus- sekä ennallistamispolttojen tekijänä Tornator haluaa selvittää mitä harvinaisia ja erityisesti kulotetulle alalle tyypillisiä lajeja alueella esiintyy. Selvityksen tuloksena alueelta löytyi silmälläpidettäviä sekä uhanalaiseksi määriteltyjä lajeja.
”Selvitys osoitti, että tehdystä poltosta ja erityisesti alalle jätetystä puustosta oli merkittävää hyötyä paloista riippuvaiselle lajistolle. Paikalta löytyi myös lukuisa joukko kovakuoriais- ja latikkalajeja, jotka tarvitsevat tai vähintään hyötyvät metsäpaloista”, kiteyttää Petri Martikainen.
Vuoden vanhalta kulotusalalta löytyi Ruokolahdella mm. seuraavat lajit
| Laji | Tieteellinen nimi | Esiintyvyys |
| Balkaninlatikka | (Aradus montandoni) | Suomen toinen yksilö |
| Isokesiäinen | (Trox sabulosus) | Äärimmäisen uhanalainen |
| Tuhkalatikka | (Aradus laeviusculus) | Vaarantunut |
| Palosysikiitäjäinen | (Pterostichus quadrifoveolatus) | Silmälläpidettävä |
| Isokelokärsäkäs | (Platyrhinus resinosus) | Silmälläpidettävä |
| Lovikerri | (Cerylon impressum) | vuonna 2010 oli vielä silmälläpidettävä |
| Hoikkatakukas | (Dasytes fusculus) | suolaji, vuonna 2010 oli vielä silmälläpidettävä |
| Pikkujaakko | (Acanthocinus griseus) | ei uhanalainen, paloista riippuvainen tai hyötyvä harvinaisehko laji |
| Kaskilatikka | (Aradus crenaticollis) | -”- |
| Kulolatikka | (Aradus signaticornis) | ei uhanalainen, oli erittäin uhanalainen laji vielä vuonna 2010 |
| Pitkähukka | (Corticeus longulus) | ei uhanalainen, oli vaarantunut laji vielä vuonna 2010 |
| Kulosalasyöjä | (Cryptophagus corticinus) | ei uhanalainen, paloista riippuvainen tai hyötyvä harvinaisehko laji |
| Kulohärö | (Laemophloeus muticus) | ei uhanalainen, paloista riippuvainen tai hyötyvä harvinaisehko laji |
| Kulosirkeinen | (Paranopleta inhabilis) | ei uhanalainen, oli silmälläpidettävä vielä vuonna 2000 |
| Sinikauniainen | (Phaenops cyanea) | ei uhanalainen, vaarantunut vielä vuonna 2000 |
| Palokurekiitäjäinen | (Sericoda quadripunctata) | ei uhanalainen, paloista riippuvainen tai hyötyvä harvinaisehko laji |
| Palojahkiainen | (Sphaeriestes stockmanni) | ei uhanalainen, oli silmälläpidettävä vielä vuonna 2000 |
